Tai ehkä minä saatan täällä jotain sanoa. Tai julkaista kuvia. Ehkä purkaa jotenkin jotakin. Ainakin tätä arkea kaiken surun keskellä. Siitä on kuitenkin selvittävä, vaikka mieli on raskas ja huoli läheisistä rinnassa painava. 

En minä edellisen otsikkoni tavoin ole kai koskaan sanaton. Puhun paljon. Niin paljon, että väsyn siihen joskus itsekin. Otsikollani ajattelin viittaavani siihen, ettei tilanteelle meinaa olla sanoja. Sitten kuitenkin kirjoitin sanoja olevan paljon, muttei täällä kerrottavaksi. Tämä kaikki sekavuus kuvaa viimeisen viikon mielentilaa ja keskittymiskyvyn puutetta. Aloitan monta hommaa saamatta niitä kunnolla loppuun. Sitä teen normaalistikin, mutta nyt hajamielisyys on huipussaan. Mutta se on ohimenevää, tiedän. 

Sanaton

Meidän perhepiiriämme kohtasi valtaisa, käsittämätön suru viikko sitten äkillisen kuolemantapauksen myötä. Pidän tietoista taukoa täältä. Sanoja olisi paljon kirjoitettavaksi, mutta tämä ei ole tällä hetkellä se oikea väylä. 

 Voi hyvin ja pidä huolta rakkaistasi, muista sano heille miten tärkeitä ja rakkaita he sinulle ovat.

Lohtuna Johannan ääni.

Meillä pelataan pukin tuomaa Ubongoa, sekä pleikalla Harry Pottereihin perustuvia pelejä Wonderbook-lisälaitteen kanssa; Book of Spells on kohta läpikoluttu. Potter-kirjoista pääsemme aloittamaan Puoliverisen prinssin tänään iltasaduksi, edellistä Feeniksin kiltaa luettiinkin kuukausitolkulla, kun joka ilta ei ehditä lukemaan.

. Vuosi vaihtui ystäväperheen luona ja vuoden ensimmäinen päivä pyörähti aamuvuorossa. Rakkaan ystävän perhe vieraili viikonvaihteessa ja minä lämmittelin välejä ujostelevaan kummipoikaamme. 11. hääpäiväkin vilahti ohi loppiaisaattona. Muut päivittävät ahkerasti facebookissa joulunsa pois raivaamista. Minä olen kasannut suurimman osan tarkkaan mietityistä joulukoristeista työhuoneeseen, mutten ole saanut laatikoitua ja vietyä yläkertaan varastoon. Kuusi lähti jo kyllä perjantaina, mutta muuten olen jotenkin jumissa. Mutta olenpa saanut vaikeahoitoiseksi sanotun atsalean hengissä, ihan uusi tuttavuus minulle tämä kukkanen. 

Piti tehdä viime vuodesta vuosikatsaus kuvineen kaikkineen, mutta ei sit vaan irronnut. Tyttären voimisteluun liittyvät kuviot täyttävät kalenteria ja lupauduinpa joukkueenjohtajaksikin kevään ajaksi. Ruokailu-ja liikunta-asiat on taas saatava ruotuun, sekä riittävät yöunet. Kaksi aamuvuoroa takana, ja olo on ihan nuutunut. Kun en vaan muka osaa mennä ajoissa sänkyyn ennen kuin olen ihan itkuväsynyt. Toivon totisesti, että viikonvaihteeseen ennustetut pakkanen ja lumi tulisivat piristämään tätä harmautta ja märkyyttä!