Kesäajan kynnyksellä

Taas kerran palaan minulle rakkaan Äiti itä-runo/valokuvakirjan pariin ja luen kevätajatuksen:

" Päivä päivältä hetken kauemmin viipyy valo. Murtaa jään lukitsemat salvat. Rikkoo hangen lasikirkkaan kalvon, mutta ei koskaan antamaansa lupausta: Valkeat yöt tulevat!"

Tänä aamuna minusta tuntui, että työpaikan parkkipaikalla ja käytävillä kaikki olivat iloisempia ja äänekkämpiä kuin talvella. Kevät tekee taikojaan! 

Ja huomenaamullahan aurinko tanssii... niin sanotaan pääsiäisaamuna tapahtuvan! Menen aamuvuoroon eli ehkäpä näen sen...

Tämän pitkän perjantain iltavuorossa sain saattaa hyvin iäkkään vanhuksen taivaan porteille. Ehdin istumaan sängyn vierellä juuri viimeisten hetkien ajan, silittää päätä ja pitää kädestä. Lauloin Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, en tiedä kuuliko hän sitä enää tajunnantason laskiessa. Hän lähti rauhallisesti ja kauniisti. Omaisille oli helppo kertoa viimeisistä henkäyksestä ja hyvä sanoa, ettei tarvinnut lähteä yksin.

Olo on tyhjä. Vaikka olen ollut jo yli puoli vuotta osastolla, niin ensimmäistä kertaa tänä aikana olin asiakkaan vierellä kuolinhetkellä. Edellisestä kerrasta on siis pitkälti yli viisi vuotta. Ei siihen koskaan totu, eikä saakaan tottua. Tietty "rutiini" toki syntyy vuosien työkokemuksen myötä, mutta jos ei miltään tuntuisi, niin huolestuisin itsestäni. 

KEVÄT

  

Eilen aamulla juottaessani aamukahvia vuodepotilaalle, muistin yht'äkkiä hyvin vahvasti miltä tuntuu olla töissä osastolla helteisen kesäpäivän aamuna. Miten ikkunoista tulvii sisälle vastaleikatun ruohon tuoksu. 

Eilen illalla Mies sanoi lapsuudenkotinsa pihalla illansuussa, että nyt tuoksuu kevät! Aurinko oli jo matalalla, mutta ilmassa viipyi vielä sen lämpöä, ennen kun alkoi pakastua.

Tänä aamuna kävelin töihin -18 asteen pakkasessa, taivas oli kirkas, läntisellä puolella taloamme violetin ja sinisen kirjava. Minulla oli vähistä yöunista huolimatta todella hyvä olo ja iloitsin kävelypäätöksestäni. Kuuntelin samalla radiota kännykästäni ja kuulin pitkästä aikaa Mikko Kuustosen Kaktusviinaa-kappaleen. Ilahduin siitä ja uutisesta, että Kuustonen lähtee keikkailemaan kesällä, pitkän tauon jälkeen. Olisipa mukava nähdä hänet livenä!

Tänään iltapäivällä kotimatkalla tuli ihan hiki, niin kovasti aurinko lämmittää jo! Kävelin Hra Kuopuksen kanssa yhdessä viimeisen kilometrin, tutkimme sulavaa jäätä ja puroja. Hän rikko jäätä isolla oksankappaleella, joka piti tuoda kotiin asti. 

Kevät alkaa vallata mieltäni voimalla!

  

Sulavassa lumessa, likaisessa tienpientareessa, jäässä ja ilta-auringossa oli yllättävän paljon kuvattavaa, huomasin sen tänään illansuussa. Vein auton läheiselle korjaamolle huoltoon ja nappasin kameran lähtiessä mukaani. Kannatti. Kamerani oli muuten kaksi viikkoa ihan mykkänä, huoltojuttuja selvittelin, mutta laiskasti. Kas kummaa, tytär kokeili huvikseen viime torstaina, että miten niin ei muka toimi!? Olikin aika orpo olo hetkittäin, kun ei voinut napata kuvia silloin kun mieli teki... toivotaan, että toimii nyt ainakin sen meidän Kroatian reissun yli!

Kevättä ilmassa

Neiti Esikoinen on kehittynyt huimasti voimisteluharrastuksessaan puolentoista vuoden aikana, vuodenvaihteessa tuli siirto kisajoukkueeseen ja ensimmäiset kisat olivat viime lauantaina. Pitkä päivä ja kisajännityksen laukeaminen painoivat Neidin mieltä, kun lähdimme pajunkissoja hakemaan seuraavana päivänä. Raitis ilma ja aurinko tekivät kuitenkin tehtävänsä, kantohangella oli pakko kokeilla kärrinpyöriä!

Minä olen löysännyt periaatteistani sen verran tänä vuonna, että lapset saavat mennä virpomiskierrokselle ystäviensä kanssa. Tarkasti olen heitä ohjeistanut miten toimitaan kohteliaasti ja fiksusi. Kauniitahan noista vitsoista tuli, ja jospa he saisivat hyvää mieltä levitettyä kierroksellaan.

Hymyilyttää

Minusta tuli maanantaina toista kertaa täti, sain suloisen siskonpojan kun toinen sisareni miehensä kanssa sai esikoisensa. Kävimme viime viikolla hiihtolomareissulta palatessa lasten kanssa heillä ja kovasti tädillisiä ohjeita huutelin mahaan, että sais tulla jo, kun laskettu aika oli juuri sinä päivänä ;)! Suunnaton ilo ja onni pikku perheen puolesta!

Toisen siskontyttö täytti jo 7kk, ryömi Ukkilassa kovalla tohinalla ja riekkui Neiti Esikoisen kanssa. Aivan hurmaava pikku neitokainen.

Isäni voi paremmin kuin viimeksi tavatessamme jouluna, lääkitystä on muutettu. Toivon hänelle voimien palautumista ja virkeää mieltä.

Itse voin myös hyvin, teen elämäntaparemonttia ja siksikin täällä hiljaisempaa. Kuukauden päässä häämöttää miehen kanssa kahdenkeskinen reissu Dubrovnikiin tammikuussa olleen 10-vuotis hääpäivän kunniaksi! 

Iloisia, keväisiä ja positiivisia aatoksia siis täällä. Toivottavasti myös siellä!!