Vahvistunut ajatus syysauringonvalossa

Huomasin eilen aamulenkillä, että vaunuilevien ystävysten näkeminen ei enää herätä suurta kateutta, kaipuuta tai katkeruutta. Pitkä tie ja ajatustyö on käyty läpi, että olen päässyt tähän mielentilaan. Kolmannen lapsen kaipuu on ollut minulle kipeä asia ja parisuhteelle iso tasapainoilun aihe. 

Haikeus lienee se tunne, joka jää pysyväksi taustalle, nousten varmasti joskus pintaan. Mutta niin ovat sanoneet lähes kaikki äiti-ihmiset, nekin joilla tämä aihe ei ole vaatinut näin paljoa työstämistä. Ajattelen nyt niin, että on tehty valinta ja päätös. Ehkä voin joskus tulevaisuudessa vain ajatella ohimennen, että mitä/minkälaista jos olisi vielä kolmas lapsi? Samalla tavalla kuin ajattelen muistakin elämän tienhaaroista, valinnoista:  mitä jos olisinkin päässyt opiskelemaan vaikka historiaa, olisinko opettaja? Tai jos olisinkin jatkanut seurustelua lukioaikaisen poikaystävän kanssa, olisinko nyt Itävallassa musiikin professorin rouvana? Jos mieheni olisikin muuttanut Pohjois-Karjalaan, enkä minä tänne?

Lähipiirissämme on pieniä, vauvoja ja taaperoita, lisääkin tulossa. Kummilapsia olemme saaneet kaksi reilun puolen vuoden sisällä. Nyt kun omat lapset ovat jo koululaisia, voin tarvittaessa antaa aikaani ja apuani ystäville ja sisarille. Tähän keskitän nyt ajatukseni. 

Olen kiitollinen ja onnellinen kahdesta omasta, terveestä, kauniista, älykkäästä ja taitavasta lapsestani. Heidän lisäkseen olen kiitollinen ja onnellinen kaikista lähipiirin lapsista, he kaikki ovat Taivaan Lahjoja ja Ainutlaatuisen ihania.

Syyshäät

Pääsimme siis viikonloppuna ihastuttaviin syyshäihin. Sääennusteet povasivat sadesäätä, mutta onneksi ilmojen haltija oli toista mieltä. Morsian oli kuin keijukaisprinsessa, ja sulhanen haltijaprinssi. Ruskan värit koristivat niin luontoa kuin julhapöytiä ja päähenkilöiden kukkakoristeita. Ruoka oli erinomaista, ympäristö viehättävä ja tapasimme paljon sukulaisia. Saimme ikuistettua lapsemme heidän isänäidinpuoleisten pikkuserkkujensa kanssa. Neljätoista lapsukaista ikähaarukalla 8kk-14v samassa kuvassa oli aika haaste!

Juhlapäivän kruunasivat irkkujamit livebändin innoittamana. Miten sitä voi unohtaa sellaisen asian, että tykkää jostain tietystä musiikkityylistä!??! Irkkumusaa on joskus takavuosina Miehen kanssa ihasteltu, ja joissakin pubeissa nuorempana kuunneltu, mutta vuosien tauko välissä. Kuinka hauskaa ja vapauttavaa oli tanssia tuon mukaansatempaavan musiikin tahdissa, eikä askelkuvioita todellakaan tarvinnut miettiä. Lapsetkin innostuivat tanssimaan aivan valtavasti, Nti Esikoinen sanoi, ettei tuollaista musiikkia voi olla tanssimatta! 

Majoituimme juhlapaikan läheisyydessä Ikaalisten kylpylässä. Oli luksusta päästä hotelliaamiaiselle ja vielä sen jälkeen pulikoimaan lämpimiin altaisiin. Oikein oiva irtiotto arkeen siltäkin osin.

Toivon koko sydämestäni onnea, enkeleitä, viisautta ja kärsivällisyyttä tälle tuoreelle avioparille. Jaamme tuoreen rouvan kanssa ihastuksen Heli Pukin tuotantoon, joten tähän sopii paremmin kuin hyvin seuraava runo:

Irti ja kiinni

Vapaus on kantavaa ilmaa siipien alla

näkymätöntä voimaa olla lähellä

Samaan aikaan 

ottaa kiinni ja päästää irti

Matkakumppanit

jakavat tuulen keveyden, painon

Lentävät yhdessä

Hetken

Ikuisuuden

p.s. kuka arvaa hääparin ammatin? :)

p.s.2 jos emme olisi menneet naimisiin sydäntalvella, olisi seuraava vaihtoehto ollut syyshäät

Ostin hetken mielijohteesta Riekerin korkkarit, jotka ovat aivan ihanat. Juhlin ne jalassani Mieheni serkun häissä koko lauantain, ja pystyin tanssimaan = hyppimään hurmaavan irkkubändin tahdissa! Ai miten minun tanssijalkani vipattavat, katson hurmaantuneena ja liikuttuneenakin television tanssiohjelmia. Minäkin HALUAN tanssia, oppia tanssimaan, olla notkea, pyöriä helmat hulmuten...

Luen kirpparilta ostamaani Claire Castillon novellikokoelmaa Äidin pikku pyöveli. Kummankin lapsen mielestä kannen nainen näyttää minulta tai minä näytän kannen naiselta.

Tänään Mieheni täytti vuosia, tein perinteisesti jauhelihakastikkeen kera spaghetin, koska se on hänen lemppariaan ja onnistun siinä takuuvarmasti. Lisäksi hän sai sotahistoriallisen kirjan ja Samuli Putron uusimman levyn. Siinä on taitava ja viisas mies. Siis sopiva lahja omalle taitavalle ja viisaalleni, jonka kanssa suunnittelemme 10-vuotishääpäivämatkaa ensi keväälle. Kiinnostavia kohteita on paljon, mutta melko varmoja jo olemme.


(tämä on jo kolmas postaus tänä vuonna, jossa kerron kengistä, enkä minä ole mielestäni kenkähullu nainen)

Touhua ja tohinaa

Neljä vapaapäivää takana. Olen käsitellyt vajaan 20litraa puolukoita ja 85kiloa omenoita, löytänyt pari geokätköä ja kirpputorilta kasan kirjoja, sekä tummanvihreän Kastehelmilautasen, jälkiruokakokoa lienee. Niitä oli kotona viisi kappaletta ennestään, isä antoi ne minulle kun muutin omilleni. Luin loppuun Alzheimerin taudin varhaisesta muodosta kertovan romaanin, koskettava kirja.

Nyt menen kahdeksi päiväksi töihin, jäädäkseni taas neljälle vapaalle. Tähänhän saattaa tottua! Tosin lokakuun alussa on edessä kuuden päivän työputki. Viikonlopulla on Miehen serkkutytön häät. Ihana päästä taas iloisiin juhliin!

Pihlajanmarjankirpein terkuin Mie ite

Aurinkoisena syyssunnuntaina

sain kantaa Kummityttömme kasteelle. Pienen neidin ensimmäinen ikioma juhla oli kaunis ja lämmin tunnelmaltaan. Rakastavia sylejä on pienen ihmisen ympärillä paljon. Onnea ja enkeleitä hänen elämäntielleen! 

Appivanhempien mökki on sopivan matkan päässä ihan vaan saunakäynnille. Hra Kuopuksen kanssa poimimme alle tunnissa ämpärillisen puolukoita ja neljä herkkutattia. Mies sai valmiiksi laavun, jota on viimeisen kuukauden ajan rakentanut intensiivisesti mökin pihaan. Siitä kuvia tuonnempana. 

Huomenna Kummitytön ristiäiset. Sen jälkeen vielä kolme vapaata. Jee.

Syysaatoksia

Taistelen tautitilaa vastaan, perinteinen syysflunssa hiipi kurkkukivun voimin eilen aamulla kimppuuni.

Vuorotyö sujuu, hieman tekee ajoittain tiukkaa peräkkäinen ilta-ja aamuvuoro. Mutta muuten mukavaa. 

Omenat tippuvat puista semmoista tahtia, ettemme meinaa ehtiä kerätä niitä. Eilen aloitin punaposkien säilömisen tekemällä ensimmäisen erän sosetta, ja kuivuri huristeli naposteltavaa. Tuoremehuaseman hinnastoja jo katselin sillä silmällä, että josko tänä vuonna taas mehuakin saisimme aikaiseksi.

Pihlajanmarjat ovat ihastuttavan värisiä ja kokoisia, hyytelöä olen kerran kauan sitten yrittänyt niistä huono-onnisesti tehdä. Nyt nuo marjat kyllä houkuttelisivat kokeilemaan taas sitäkin. Tai jos vaikka omppujen kanssa mehustaisi niitä itse?

Metsään tekisi mieli, puolukoita kun on reilusti kuulemma. Sieniä meillä on kuivattuna vielä viime syksyltäkin niin paljon, että saa nähdä kannattaako niitä haalia kasaan. 

Kukka-aatoksia

Pääsiäisenä saamamme tulilatva on herännyt eloon kesäkeittiössä, saatuaan lisäpotkua kesäkukkasten lannoitusvedestä. Nuppuset odottavat aukeamistaan. Sen lisäksi myös kellarissa talvettamani pelargoniat, jotka muistin ottaa päivänvaloon vasta kesäkuulla, kukkivat aivan tohkeissaan. Mutta se on vain mukavaa, sillä kukkapenkeissäni kaikki kukkijat ovat jo lakastuneet. Krassi kukkii iloisesti myös kesäkeittiössä sekä vanhassa sinkkiammeessa marjapensaiden seurassa. 

Nyt olisi otollinen aika käydä perennapenkit läpi, sitähän olen jo kaksi kesää aikoinut. Täytyisi nimittäin hankkia tasaisesti, läpi kesän kukkivia perennoja ja jakaa vanhoja. Toivotaan, että syyskuu on lämmin. Jos vaikka ehtisin jossain välissä. Tai oikeastaan toivon inspiraatiota. Aikahan järjestyy kun vaan alkaa toimia!