Nämä jalat...

... puetaan kuvassa olevien ihanien alelöytösandaalien sijasta työ-sellaisiin taas huomisesta alkaen. Kuukausi on niin lyhyt aika ihmisen elämästä... Silti viimeisestä lomaa edeltävästä työviikosta tuntuu olevan jo ikuisuus, en muista siitä enää mitään. Mutta lomapäivät ovat tarkasti tallennettuina niin mieleeni kuin kuviinkin.

Olen irtaantunut töistä, eikä kolmannen lomaviikon alussa hetkellisesti mielessä vilahtanut arkirutiiniärsytys ja loman loppumisen stressaaminen ole enää vaivanneet. Hetkeen tarttuminen on onnistunut melkeinpä parhaiten pyöräilemällä lasten kanssa läheiselle uimarannalle. Veteen pulahtaminen, muiden rannalla oleskelevien hiljainen tarkkailu, lukeminen, lasten uimataidon valtavan nopean kehittymisen seuraaminen ja iloinen nauru ovat olleet lomapäivieni iloja. 

Eilen kruunasimme loman ystäväni kanssa Juha Tapion keikalla, hän kun oli sopivan ajomatkan päässä bändeineen. Paluumatkalla vielä poikkesimme yöpalalle ja nauraa kikatimme kuin teinitytöt, kun bongasimme bändin samassa paikassa... itse maestroa emme tosin nähneet, liekö ajellut omalla autolla kotiin nukkumaan...

Jos on ollut iloista ja sopivan leppoisaa, niin myös varjoisaa mieltä Ukin kuoleman takia. Ensi viikonloppuna ajamme uuden Itä-Suomen reissun, Ukki haudataan lauantaina. Lisäksi läheisillä ihmisillä on henkilökohtaisia murheita, joiden aiheuttamaa taakkaa toivon voineeni edes hiukan helpottaa kuuntelemalla ja olemalla läsnä...

Lomakuukausi on siis ollut täyttä elämää kaikkinensa. Juhan keikalla avausbiisinä soitettu Suurenmoinen elämä taisi olla se eilisen paras kappale, joka nosti ihon kananlihalle ja kyyneleet silmiin...

Töihin paluu ei kuitenkaan tunnu kovin vaikealta, koska arjen rutiineita ja järjestelyä ei tarvitse aloittaa samalla. Äitini hoitaa lapsia tulevan viikon ja sen jälkeen mieheni jää lomalle. On helpottava ajatus ettei aamuisin vielä kuukauteen tarvitse kuskata tai herätellä ketään liian aikaisin...

Pala saippuaa, ole hyvä!

Kuva Vihreän kosmetiikan kotisivuilta

Kookos-mandariini, kuulostaa herkulliselta vai mitä? Olen pitänyt kookoksesta niin kauan kuin muistan :)! Palasaippuoista pidän myös, enenevässä määrin. Viime vuosina olen alkanut jemmata niitä, koska pihasaunassa mielestäni pitää peseytyä nimenomaan palasaippualla. Käsienpesua varten lavuaarinreunalla ne eivät ehkä ole kaikkein hygienisimpiä, ainakin jos kysytään vaikka äitini mielipidettä. Toistaiseksi olenkin kylppärissä pitäytynyt nestesaippuoissa.

En oikein muista mistä palasaippuaihastukseni alkoi. Palasaippuoissa minua viehättävät muodot, värit ja tuoksut. Erityishyvä juttu on toki se, että niitä on saatavana täysin kasviperäisinä ja vielä luomuinakin. Ystäväni A.W on myöskin palasaippuioiden lumoissa, osin on tainnut hänen innostuksensa tarttua minuunkin. Yhdessä olemme miettineet suihkusaippuoiden ja shampoopullojen rivistön harventamista. Hän jopa taisi kokeilla jo shampoopalalla hiustenpesua (en tosin ole varma, että juuriko tällä blondilla ;) ).

Minulla ei ole toistaiseksi yhtä ainoaa suosikkia, vaan ostan palasaippuoita hetken mielijohteesta. Juuttiputiikin Reilun Kaupan tuoksusaippuoista Kurkku-saippua on tosin semmoinen, jota ostin heti toisen palan varastoon kun tuli sopivasti vastaan markkinoilla. Joitakin ihastuttavia yksilöitä kaipailen erityisesti, kuten viime kesänä Prahasta miehelleni tuliaiseksi ostamaani olutsaippuaa. Se oli väriltään olutta muistuttava, mutta tuoksu ei viitannut mallasjuomaan mitenkään. Se tuoksui ensin liian makealta, mutta kun totuimme siihen, siitä tuli koko perheen suosikki. Pihasaunassa koko perhe nimittäin peseytyy palasaippuoilla, vaikka mies ostaakin suihkua varten vielä miehekkäältä tuoksuvia nestesaippuoita ;)!

Tällä hetkellä pihasaunan vanhoilta kukkalautasilta löytyvät Frantsilan Romanttinen palasaippua, jossa on ainakin ruusua, vaniljaa ja pihlajaa (pakkausseloste jo poltettu saunan pesässä), miehen Lapista tuliaisiksi tuoma terva-mentholpala sekä perinteinen, vihreä SunLight saunasaippua. Ai niin, onhan siellä vielä Dermolisilin orvokkisaippuakin, joka ei kyllä mielestäni tuoksu siltä miltä pitäisi. Sisällä kylppäristä löytyvät Dermosilin Oliivisaippua sekä Vihreän Kosmetiikan palanen, jonka koostumusta en enää muista, mutta on hyvin mieto tuoksultaan. 

Nyt kun aloin tätä postausta varten enemmän tutkia netistä palasaippua-asioita, meinasin ihan seota ihastuksesta! Niin paljon kaikkea ihanan näköistä ja huumavilta kuulostavia nimiä! Lapsuuteni kotipaikkakunnalla tehdään luomusaippuioita, kurkatkaapas Sola Saippuan sivuille täältä. A.W toi minulle lahjaksi tämän firman suloisen saippuan, näitä saa lähikaupunkimme käsityöliikkeestäkin.

Tyttö tuollainen...

Yhtä suurta sinistä katsetta, pitkiä jalkoja, takkuisten hiusten kiukkuista selvittämistä, raitamekkoja, Aku Ankka-lehtiä, Antti Tuiskua, kissojenhoitoa, jäätelöä, uimista niin paljon ettei muuta haluaisi, Barbie-leikkejä, halipulaa, kyljessä kyhnäämistä, haaveita voimisteluharrastuksesta, kysymyksiä elämästä ja kuolemasta, hiljaista tarkkailua, rämäpäistä remuamista, pikkuveljen stailaamista mekkoihin...

Näitä minä pysähdyin miettimään tänä aamuna.

Näitä

 Huomenna alkaa viimeinen lomaviikkoni. Yritän ajatella, että VIELÄ viikko, vaikka takaraivosta puskee ENÄÄ-sana innokkaammin pintaan. Yritän vain olla, etten koko ajan miettisi mitä voisi tehdä, mitä on tekemättä. Se on minulle vaikeaa kotioloissa, reissussa onnistui hyvin. 

Eilen saunoimme pitkän kaavan mukaan kahden ystävättäreni kanssa. Istuimme aamuyöhön asti pihakeittiössämme, sytytimme kynttilät, söimme lohipiirakkaa ja Pavlova-rullaa, kyytipoikana kuoharia. Ei ollut kiire mihinkään. Puhumista riitti. 

Luen Olli Jalosen Poikakirjaa. Lainasin loman alussa monta kirjaa, joiden esittelyitä olen lukenut blogeista. Jostain syystä en ole päässyt niissä alkua pidemmälle, mutta eihän sitä voi kaikista toisten suosikeista pitää. 

Lapsuusmuistoja mummolasta putkahtelee tasaisesti mieleen. Laitoin ukin ja mummon kihlakuvan kehyksiin, luonnonkukkia maljakkoon. Mummolassa oli kesäisin aina kukkia maljakoissa, useammalla pöydällä.

Palasia Itä-Suomen reissulta

Näissä maisemissa liikuimme reissuviikollamme.

Väsynyt maan...

Ukki lähti tänä aamuna mummon luokse. Rauhallisesti oli nukahtanut ikiuneen. Ehdin viime viikolla käydä häntä katsomassa. 

Tämä lohduttaa.

Tuntuu, että pitelen lapsuuteni viimeisistä rippeistä kiinni kaksin käsin. 

Top 10 - haaste

Reissusta palattu ja hyvin meni. Lupasin ennen matkaa vastata Susan heittämään haasteeseen: blogimaailmassa on siis kierrellyt viime aikoina mm. tämmöinen Top 10 lista, jossa alunperin on pyydetty listaamaan kymmenen parasta/tärkeintä käyttämäänsä kosmetiikkatuotetta. Jossain kohtaa lukijaimmeiset sitten ovat käsittääkseni muokanneet tätä haastetta kirjapainotteisemmaksi, säilyttäen silti mahdollisuuden tuohon kosmetiikkaosioonkin. 

Vaikka olen lukenut lähes aina enemmän tai vähemmän, en ole tämmöistä listaa tainnut laatia aiemmin. Tämä ei taida olla ihan oikea top10, koska on vaikeaa nostaa mitään kirjaa ykköseksi, ylitse muiden. On niin paljon upeita, mieleenpainuneita ja sydäntä lähellä olevia teoksia... en halua ajatella, että tässä olevat olisivat paremmuusjärjestyksessä, vaan tässä siis tosiaan on kymmenen minua eri elämänvaiheissa koskettanutta kirjaa, joita edelleen lämmöllä ajattelen, vaikka harvoin luen mitään kirjaa useampaan otteeseen. Eli nämä eivät ole mitenkään päin paremmuusjärjestyksessä, vaan muka jonkinlaisessa aikajärjestyksessä :)

1. Anni Polva: Taitaa olla rakkautta Tiina

Olen lukenut suurimman osanTiina-kirjoista, mutta tämä sarjan viimeinen nyt nousee mieleeni päälimmäisenä, koska sitä tuli luettua sen ikäisenä kun itselläniki olivat nuo tykkäämisjutut jo pinnalla. Ja sattuipa samassa kerrostalossa asumaan se suloinen poika meidän luokalta :), ihan niin kuin Tiina ja Juha olivat naapureita...

2. Maria Gripe: ... ja metsän valkeat varjot... 

Luin varhaisessa teini-iässä koko Varjo-sarjan ahmimalla, ja siinä taisin tehdä poikkeuksen, sillä ne olen lukenut useamman kerran :). Muistelen, että tässä kyseisessä kakkososassa oltiin jo vanhassa linnassa, ja kirjan tunnelma oli yliluonnollinen, tiivis ja ajoittain todella jännittävä.

3. Ulla-Lena Lunberg: Kuninkaan Anna

Luin kyseisen kirjan lukiossa ja tein siitä kirjaesittelyn äidinkielen opintoihin liittyen. Sain siitä hyvän arvosanan ja kehuja arvostamaltani opettajalta.

4. Nicholas Sparks: Kuuntele vain muistojasi

Lainasin tämän sairaanhoitajaksi opiskellessani opinahjoni kirjastosta. Luin sen junassa matkatessani nykyisen mieheni luokse toiselle puolelle Suomea. Itkin koko ajan, kirja oli järisyttävän koskettava. Myöhemmin olen lukenut Sparksin muitakin kirjoja, mutta jossain vaiheessa koin saman kaavan toistuvan joka kirjassa. Pitäisiköhän kokeilla uudestaan?

5. Oscar Hijuelos: Mambokings

En muista kumman minä koin ensin, kirjan vai elokuvan? Mutta tuliset latinorakastajat ja lattarirytmit veivät palan sydämestäni :) Sittemmin olen lukenut muitakin Hijueloksen kirjoja ja pitänyt kaikista.

6. Joanne Harris: Kesäviiniä

Olen Harris-fani, joten haluaisin nimetä tähän kaikki hänen teoksensa. Laitan kuitenkin Kesäviinin, koska hyllystä löytyvään pokkariversioon liittyy vahva muisto:  luin sitä kesällä 2002 matkatessani kotipuoleen lomailemaan. Olin matkalla yksin, ja jokin junayhteys ei pelittänytkään niin kuin piti. Riihimäellä jouduin odottamaan pari tuntia matkan jatkumista. Ostin eväitä ja istuin puistonpenkillä lukemassa Kesäviiniä. En ollut ikinä käynyt Riihimäellä, olin yksin ja seikkailin :)

7. Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Kaunis ja koskettava tarina. Yksi viime vuoden vahvimmista lukukokemuksista.

8. Riikka Pulkkinen: Totta

Kun näin kirjan kannen ensimmäisen kerran jossain esittelyssä tiesin heti, että tuon haluan lukea, tuosta minä pidän. Näin on. Kaunista kieltä. 

9. Laura Honkasalo: Eropaperit

Tämä on totta. Itkettävä. Riipaiseva. Osui ja kovaa.

10. Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Kirja aloittaa Annan tarinan, joka jatkuu viidessä seuraavassa Kuopio-sarjan osassa. Aihepiiri, poliittisen vangin vaimona eläminen 1920-luvun Suomessa, oli minulle ennestään tuntematon. Ja tästä kaikesta on oikeasti hyvin vähän aikaa, jos ajatellaan historiaa pidempänä jatkumona. Koko Kuopio-sarja on mielestäni erittäin hyvä, mutta tämän ja kaksi seuraavaa koin kaikkein väkevimmin.

Apua, tämä oli vaikeaa!!! :)

No sitten ne kosmetiikat, ne onkin helpompi laittaa ihan oikeasti top-järjestykseen:

1. Sim, System 4-sarjan Shale Oil-shampoo 

Kutisevan ja helposti ärtyvän päänahan takia en voi juuri muuta käyttää. Tämän löysin kampaajaystävän suosituksesta yli kymmenen vuotta sitten, enkä vaihtaisi pois!

2. Sim, System 4-sarjan  Climbazole Scalp Tonic

Päänahan ärtyneisiin kohtiin levitettävä hoitoneste, joka auttaa jo yhdellä kertaa.

3. Blistex Daily Lip Conditioner

Olen huulirasva-addikti, mutta hyvin tarkka sellainen. Tämä on se pikkupurkissa oleva, enkä oikein pysty käyttämään muuta kuin tätä. (aikoinaan sairastin huuliherpeksen lisätautina pahan ihottuman suunympärysiholla, ja sen jälkeen olen ollut valikoiva)

4. Kanebo Sensai 38 ripsiväri

Voiko helpompaa ripsaria ollakaan?

5. Dermosil Devoted Aurinkopuuteri

Sopii minun väreihini.

6. Dermosil Devoted mineraalipuuteri

Uusi tuttavuus, johon olen tykästynyt.

7. Giorgio Armani, Aqua di Gioia

Käytän tuoksuja varoen, tämä on viimeisin ihastukseni, jota sainkin joululahjaksi.

8. Kaikenlaiset palasaippuat, mahdollisimman luomut, kuten Sola Saippuat tai Frantsilan palasaippuat... näistä minun on pitänytkin tehdä oma postaus... :)

Nyt en keksi enempää. Minä olen meikkaamisen suhteen hyvin toisaikainen. Tai nykyisin kyllä meikkaan töihin lähes aina, mutta muuten saatan kuleksia meikittä ihan huoleti missä vaan... ainakin melkein. Luomivärien kanssa olen onneton, tuherran vain silloin tällöin. Ihonpuhdistustuotteita vaihtelen, tällä hetkellä käytössä ystävän tuoreesta hoitolasta ostamani Coleur Caramel-sarjan puhdistusmaito ja kasvovesi, jotka ovat luomuja.   Kosteusvoiteidenkaan käytössä en ole merkkiuskollinen, välillä Dermosilin tuotteita ja tällä hetkellä ihan marketin Niveaa, joka käy niin kasvoille kuin kropallekin. 

Pieni pala onnea...

Tämä ensimmäinen lomaviikonloppu on;

TUOKSUNUT maalilta, mansikkasiideriltä, seitsenkuiselta vauvalta, seitsenviikkoisilta kissanpennuilta, grilliherkuilta, sammakonpoikasilta, helteiseltä illalta, järvi-ja lampivedeltä, kypsyvältä viljalta, puna-apiloilta ...

TUNTUNUT hiostavalta, lämpimältä, sopivalta, väsyttävältä, riemastuttavalta, hauskalta, surulliselta, malttamattomalta, nihkeältä, ystävälliseltä, pakahduttavalta...

MAISTUNUT jäätelöltä, Daim-kakulta, uusilta perunoilta, kermaviilikastikkeelta, jauhelihapihviltä, ensimmäisiltä mustikoilta, oman pihan metsämansikoilta, kukkakaalilta, porkkanoilta, hyvältä kahvilta, Louhisaaren juomalta...

KUULOSTANUT iloiselta, riehakkaalta, nauravaiselta, vitsailevalta, jyrisevältä, pelottavalta, ropisevalta, uhkaavalta, surulliselta, lohdulliselta...

ELÄMÄLTÄ

Tämän olen kuullut lukuisia kertoja radiosta, mutta tänään kuuntelin ensimmäisen kerran. Kosketti. Lähellä on nyt sen verran paljon murhetta ja harmautta, että yritän ymmärtää ja vaalia omaa onneani...

Minulla olisi Teille paljon kuvia ja ajatuksia, mutta vielä osin pakkaamattomat tavarat ja huominen reissuun lähtö painavat mieltäni. Tämä postaus siis kiteyttäköön kaiken tällä erää. Olen saanut haasteenkin Susalta, mutta palaan siihen viikon kuluttua :). Voikaa hyvin!

Lomafiilis hakusessa

Joskus on vaikeaa saada lomafiiliksestä kiinni. Yleisfiilis kyllä kääntyi jo tiistaina hyvin nukutun yön jälkeen duurivoittoiseksi, mutta monta lajia mietittävää on ollut kanssihmisten elossa ja olossa...

Tiistaina olin mansikkapellolla rakkaan ystävän kanssa, joimme kahvitkin kahteen kertaan termarista mansikkarivien välissä. Mieli ja maailma paranivat roimasti. Aikaa tosin vierähti sen verran, että kotoa kyseltiin täyttyneiden ämpäreiden lukumäärää ;)! 

Samalla reissulla piti täydentää kesäkukkavalikoimaa, kun kyseisellä puutarhatilalla olivat kaikki kukat jo puoleen hintaan, eihän sellaista tilaisuutta voinut jättää väliin!

Olemme lasten kanssa loma-aikataulussa, nukumme pitkään ja syömme miten, milloin ja mitä sattuu. Miehellä on ollut iltavuoroja ja ylityövapaita, varsinainen kesälomansa vasta elokuussa. Hänellä on ollut töissä kovin vaihtelevainen tilanne, tarkoittaen päivystämistä ja jatkuvia muutoksia työvuoroissa. Huomaan se risovan itseäni, kun ei oikein uskalla suunnitella mitään perheen kesken. Ensi viikoksi tosin pääsemme lähtemään Itä-Suomeen, juhlistamaan isäni keväisiä 60-vuotissynttäreitä, sekä Ilosaarirockiin. Mutta pikapikaa palaudumme kotiin tuolta reissulta.

Vuorokausirytmin ollessa lomalla yritän tietoisesti hukata myös ajantajuni, etten miettisi mikä päivä on tai mitä kello on. Toisaalta on mukavaa, ettei ole ensi viikon lisäksi mitään lukkoonlyötyä tai suunniteltua lomaohjelmaa. Toivon että ensi viikon reissu toisi sitä lomafiilistä, koska yleensähän se maisemanvaihdos auttaa kummasti...

Mollissa

  

Luin viime yönä pitkästä aikaa myöhään, puoli kahteen asti. Loma-ajan iloja. Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen on ollut pokkarina jo ainakin vuoden verran hyllyssä odottamassa lukemista. Aloitin sitä pari viikkoa sitten rannalla ja ahmin nyt kerralla sitten loppuun. Kyllä hän osaa kirjoittaa, sen totesin taas kerran. Aihe kaikessa moninaisuudessaan pyöri mielessäni niin, ettei uni tullut ainakaan pariin tuntiin. Tosin osaltaan siihen vaikutti myös liian runsas kahvin kittaaminen. Päästin kissan pihalle kahdelta ja levitin vielä pyykitkin. 

Tänään olen sitten ollut luonnollisesti aivan väsynyt. Tunti sitten olisin nukahtanut lapsille lukiessani, mutta mies lupasi lämmittää saunan. Sitä odotellessa sitten istahdin koneen ääreen... ja kohta ei enää nukuta yhtään. Mietin isänisääni, jonka kuulin tänään olevan aiempaa huonommassa kunnossa... Lähdemme viikon päästä itään, väistämättä mietin ehdimmekö tavata häntä. Mietin, että hänen vaimonsa kuolemasta on yksitoista vuotta ja toisen ukin kuolemasta kolme vuotta. 

Mollivoittoinen maanantai.

Kesäkeittiöprojekti etenee

Juhannuspäivän hikisennihkeässä säässä isäntä lainasi naapureilta puutarhajyrsimen, jolla saatiin maanpintaa irti. Tosi tiukassa oli savinen maa, joka luonnollisesti katoksen alla kuivaa. Sitä täytyi kastella oikein urakalla, että sai jotain irtoamaan. Tuossa kohti pihaa on melkoisen epätasaista, joten senkin takia piti pohjatöitä tehdä nurmikon kuorimista enemmän. 

Perjantaina sitten leviteltiin muovit rikkakasveja torjumaan ja isäntä alkoi nikkaroida. Inspiraation vallassa hän käyttikin vapaapäiviensä tunnit hyödyksi niin, että alimmaisessa kuvassa on sitten jo näin valmista. Laudat loppuivat hiukan kesken, ja ruuvejakin piti lainata kaverilta, sekä hakea lisää kaupasta. Seuraavaa vapaapäivää odotellessa...

Kalusteiden kunnostaminen onkin sitten minun heiniäni, lomapuuhia!

Juhlahumua

Huhhei, juhlaviikko onnistuneesti vietetty! Hellettä, ukkosta, aurinkoa, uimista, mansikoita, herneitä, munkkeja, pyöräilyä, aarteenetsintää, jättisaippuakuplia, vauvakuvien katselua, synnytysten muistelua, Louhisaarenjuomaa, saunomista... 

Ensimmäinen virallinen lomapäivä.

L niinkuin Loma

Niin se vain aika riensi ja kesäkuu päättyi. Ensimmäinen virallinen lomapäiväni on maanantai, mutta kyllähän tämä viikonloppukin jo lomaa on. Torstaina lähdimme heti töistä päästyäni illaksi ystäväperheen mökille. Oikein hyvä aloitus lomalle! 

Touhua ja tohinaa on riittänyt, kesäkeittiön lattiaurakka aloitettiin juhannuksena ja se etenee hyvää vauhtia. Ehkäpä loppulomasta jo voimme siellä kestittää vieraita! 

Tänään pyöräilimme vielä iltasella 20.30 uimaan läheiselle rannalle. Vesi oli lämmintä ja muitakin liikkeellä. Kotiin päin ajelin yhtä matkaa kirkkoherran kanssa, kun isäntä ja Hra Kuopus ottivat etumatkaa ja Neiti pyöräili kirkkoherran tyttärien kanssa :).