keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Arvokasta










Toisinaan työssäni tulee hetkiä, jotka haluan tallettaa tarkasti mieleeni. Säilöä näkymättömään lasipurkkiin, sulkea kannen tiukkaakin tiukemmin. Hetkiä, jolloin koen kristallinkirkkasti työni arvokkuuden ja tärkeyden. Hetkiä, jolloin tiedän olevani täsmälleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hetkiä, jolloin löydän siihen hetkeen oikeat sanat. Hetkiä, jolloin osaan olla hiljaa. Hetkiä, jolloin kosketan asiakasta tai häntä hoitavaa omaista lohduttavasti, rohkaisevasti ja myötäeläen. Hetkiä, jolloin liikutun heidän liikutuksestaan ja tiedän, että näin sen juuri pitääkin mennä. Koen ja tunnen. 

Sellainen hetki oli tänään. Istuin 93-vuotiaan asiakkaani ja hänen omaishoitajatyttärensä kanssa mansikkamehulasien äärellä. Vanhus ei jaksaisi enää elää, ei ole enää pitkään aikaan jaksanut. Mutta jostain se aika on määrätty, sille me emme voi mitään. Kaikesta ahdistuksestaan ja väsymyksestään huolimatta hän jaksoi muistella menneitäkin. Sotavuosia, kihlautumistaan, vaimonsa kuolemaa syövän uuvuttamana... kuinka hän itse olisi halunnut kuolla vaimonsa syliin. 

Sain lahjaksi tämän miehen ja hänen vaimonsa sotavuosina käymästä kirjeenvaihdosta kootun kirjan. Omaiset ovat sen teettäneet kymmenkunta vuotta sitten. Olin erittäin otettu ja iloinen lahjasta. Silmät kyynelissä ajelin  kirkkaassa auringonpaisteessa toimistolle. Siellä piti istua hetki hiljaa ja koota ajatuksia, ennen kuin pääsin kaupan kautta kuopusta hakemaan... Ihmeellinen elämä.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Tumman veden päällä



(Tammi)


Tämä kirja on vahvasti ajatuksissani. Sain sen eilen päätökseen. Pidän Peter Franzénista näyttelijänä, vaikka en ole nähnyt läheskään kaikkia hänen roolisuorituksiaan. Kun luin joskus viime vuonna kirjakerhon lehdestä tästä kirjasta, ei jäänyt mitään suurempaa mielenkiintoa sitä kohtaan. Lukiessani esittelyä saatoin jopa ajatella, että jaahas, näyttelijä kirjoittaa, yleensähän ne alkavat laulaa... ja mikäli oikein olen ymmärtänyt, monella muullakin on ollut alunperin skeptinen suhtautuminen niin tähän kuin muihinkin uuden aluevaltauksen tehneisiin näyttelijöihin. 

Kirja on osittain Franzénin omaan elämään pohjautuva. Katselin juuri pari hänen haastatteluaan netistä, ja niissä toki nousi esille sekin, että paljon on myös fiktiivistä kerrontaa. Ylen haastattelupätkässä toimittaja kysyi hyvin, että mikä on sitten sitä oikeaa muistamista ja miten monet muistot ovat mielessä värittyneet omanlaisikseen... Niinpä. Sanotaanhan, että sisaruksetkin voivat muistaa samat, jaetut lapsuudenkokemukset aivan eri tavalla. 

Kirjan päähenkilö on Pete, jonka elämää seurataan noin parin vuoden aikana. Perheeseen kuuluvat pikkusisko, äiti ja isäpuoli. Biologinen isä asuu Helsingissä, kun taas Pete perheineen Keminmaalla. Lähipiiriin kuuluvat myös äidin vanhemmat, mummo ja pappa. Perheen elämää varjostaa isäpuolen alkoholismi ja sen synnyttämä väkivalta, etenkin Peten äitiä kohtaan. Useamman kerran lähdetään yönselkään, mennään joen toiselle puolelle mummolaan pakoon isän raivopäistä meuhkaamista. Useamman kerran äiti antaa anteeksi pahoinpitelyt, kunnes kirjan loppupuolella hänen mittansa tulee täyteen. Pikku hiljaa tapahtumien myötä Peten isäpuolta kohtaan tuntema ihailu ja kunnioitus kuihtuvat.

Kirja etenee melko lyhyiden kappaleiden avulla, tilannekuvauksina, tunnelmina, Peten aistimuksina. Aidon tuntuisesti, siten kuin lapsi elää hetkessä ja tekee havaintojaan... vaikka edellisessä kappaleessa olisi juuri ollut mitä kamalin väkivaltatilanne meneillään, seuraavana päivänä lapsi osaa jo iloita äidin paistamista letuista tai mummon pullasta. Kaikelta pahalta, mitä isäpuolen taholta perhettä kohtaan tuleekin, suojaa mielestäni kuitenkin äidin ja isovanhempien rakkaus. Perusturvaa ja järkeviä, oikeita aikuisia on olemassa. 

Pidin kirjasta ja Franzénin kirjoitustavasta ja -tyylistä kovasti. Tällä tavalla kuvailemalla hetkiä, tuntemuksia, aistimuksia haluaisin kirjoittaa itsekin... Jotenkin kaikki oli niin hyvin lapsen silmin kerrottua, ja osuvaa ajankuvaustakin mielestäni. Hauskojakin kohtia oli paljon ja erityisesti pidin isovanhemmista. Pappa vaikutti hyvin paljon mieheni edesmenneeltä papalta, jota en valitettavasti ehtinyt tavata. Lounais-Lapin murteella kirjoitetut repliikit olivat mukavia ja mielenkiintoisia, papan tarinat huisin jännittäviä... 

Netistä löysin paljon materiaalia kirjaan liittyen ja kuinka ollakaan, Franzén työstää elokuvakäsikirjoitusta kirjansa pohjalla, toimien itse tulevassa elokuvassa ohjaajana ja myös näyttelijänä. Mielenkiintoista!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Iso onni




Se valtasi minut tänään kun ajelin kevyessä lumisateessa kotiin Latinos-tunnilta. Iso onnen tunne.

 Kolmen päivän vapaa tuntui melkein neljältä, kun pääsin torstaina töistä jo klo 13.00. Vapaapäiviin mahtui sopivasti kotiaskareita, lukemista, ulkoilua, hyvää ruokaa, unta, perheen yhteistä aikaa ja vapaaehtoistyötä. Tänään vielä vietimme mukavan iltapäivän appivanhempieni ja tuoreen avioparin kanssa. Hyvää ruokaa, kahviherkkuja ja hääkuvienkatselua ja PlayStationilla urheilupeliä... Naurua ja muistelua.  Herra Kuopus herätti hilpeyttä ottamalla virtuaalisen miekkailun niin tosissaan, että hiki valui otsaa pitkin! Näiden voimilla uuteen viikkoon, jonka jälkeen odottaa hiihtoloma. Kirjaimellisesti se on meillä hiihtoloma, sillä suuntaamme Sallaan ja tavoitteena on toki kerryttää hiihtokilometrejä tunturimaisemissa!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Meillä tänään

























Monenlaista puuhaa ja puuhaamattomuutta. Vähän kuumeilua. Talon lämmitystä. Puita on vielä onneksi paljon.  Paljon on myös auringonvaloa. Piristää se vaikka olisi sisälläkin. Kävin kuitenkin myös ulkona siitä nauttimassa. Ladulla. Herneet likoamassa keittoa varten. Viikon päästä alkaa hiihtoloma.

Minihaaste; Sano että haluat






Osallistuin tässä taannoin paljon lukevan lumiomenan blogin synttäriarvontaan voittoisasti, ja palkinnoksi sain kaksi kirjaa. Toisen valitsin hänen viime vuoden suosikkirjojensa joukosta, ja toinen oli yllätyskirja. Sain kuitenkin vaikuttaa yllätyskirjaan sen verran, että lumiomena halusi tietää toivonko kotimaista vai ulkomaista kirjallisuutta, minkä lajityypin kirjaa en halua missään nimessä lukea tai onko kenties joku kirjailija/kirja josta olen ollut kiinnostunut, mutta syystä tai toisesta on jäänyt lukematta. Annoin muutaman vinkin, ja sain tämän Pirjo Hassisen 2009 syksyllä julkaistun Sano että haluat- teoksen.

Kirjojen saapumisen jälkeen lumiomena heitti blogissaan eetteriin sopivasti minihaasteen; "Lue jokin kirja kirjailijalta, jota sinulle on toistuvasti suositeltu tai johon olet jo pitkään halunnut tutustua, mutta jolta et ole vielä ehtinyt lukea mitään. Luettuasi kirjan esittele/arvioi se blogissasi, tai jos sellaista ei ole, kerro mielipiteesi tämän postauksen kommenteissa."

Tämä Pirjo Hassisen kirjan nimi ja kansi olivat jääneet mieleeni jonkun lehden kirjaesittelystä, mutta kuitenkaan en sen tarkempaa arvostelua ollut lukenut. Yritän nyt ensimmäistä kertaa sitten lukiovuosien 
saada aikaiseksi pienimuotoisen kirjaesittelyn :)!

Kirjan kertojaminä on Laura, 34-vuotias psykologi, kahden pojan äiti ja yhden miehen, Jimin vaimo. Jimi on keittiömestari, joka työskentelee Ruislintu- nimisessä ravintolassa. Perhe-elämä on vaikuttaa onnelliselta, mutta pariskunnan välejä alkaa kaihertaa Jimin läheinen suhde työtoveriinsa Essiin. Kirjan kansilehdellä heidän sanotaan olevan sydänystäviä. Työhönsä Jimi suhtautuu intohimoisesti, ja kokkina Essi jakaa saman palon mahdollisimman täydellisen ruoan valmistamiseen. Yhdessä he alkavat suunnitella oman ravintolan perustamista salaa muilta. Salaa muilta työtovereilta sekä Lauralta.

"Kun Essi katoaa, Laura joutuu miettimään suhdettaan ihmiseen, joka ei merkitse hänelle mitään, mutta puolisolle liikaa. Psykologin koulutuksesta ei ole apua, kun oman aviomiehen ajan ja huomion varastaa joku toinen."

Tämä on kirjan lähtöasetelma. Joka toinen luku on kirjoitettu Lauran toimiessa kertojaminänä, ja joka toinen luku kertoo takautuvasti noin vuoden ajalta tapahtumia Essin näkökulmasta kuukausi kuukaudelta. Näiden päähenkilöiden lisäksi keskiöön nousee Essin poikaystävä Kimmo, joka on vähintäänkin arveluttavan oloinen tyyppi. Viihtyy hämärissä karaokebaareissa sivukaduilla, yrittää kaataa Essin sänkyyn jo heti ensitreffeillä ja kertoo itsestään erikoisia asioita. Myös Lauran, Jimin ja Essin sukulaisia tulee matkan varrella vastaan useampikin. Oman lisänsä tarinaan tuovat myös Lauran potilaskuvaukset.

Kirjan nimi on moniselitteinen, sen voisi tulkita nopeasti vain seksuaaliseksi haluksi. Kansikuva kuitenkin antaa myös viitteitä ravintolamaailmaan sijoittuvista tapahtumista. Keskeiset päähenkilöt haluavat toki kaikki jotain; Laura haluaa kolmannen lapsen, Jimi ja Essi haluavat oman ravintolan, ja Kimmo puolestaan haluaa seksiä Essin kanssa. 

Itse tiesin etukäteen aiheesta sen, että päähenkilön miehellä on läheinen suhde työtoveriin. Se riitti herättämään mielenkiintoni, koska olen itse ollut varsinkin nuorempana erittäin mustasukkainen. Ajatus siitä, että kumppanillani olisi naispuolinen sydänystävä, aiheuttaisi mustasukkaisuuden. Itseni ikäisen Lauran toive kolmannesta lapsesta tuli myös hyvin lähelle, tunnistin hänen ajatuksistaan paljon omiani:

"Silloin se tuli. Koko ruumiin täyttävä kaipaus tulla vielä kerran raskaaksi. En halunnut keittää kahvia. Minun oli saatava unelmoida itseni kanssa. Painaa kädet vatsaa vasten ja muistella, miltä olikaan tuntunut kun sisällä eli olio, jonka hermosto tarvitsi kypsyäkseen jokaisen potkun ja kuperkeikan."

Odotin kirjalta ehkä enemmän kuin sain. Se oli hyvä, mutta ei niin hyvä, että olisin ahminut sen nopeasti. Hassisen tekstiä oli mielestäni kyllä helppo lukea, eikä edellä kertomani lukujen jaottelukaan häirinnyt. Essin katoamisen takia kirjassa on toki dekkarimaisia piirteitä, mutta ne eivät nouse päärooliin. Ja hyvä niin, koska mielestäni keskeisintä kirjassa ovat kuitenkin ihmissuhteet. 


Parhaillaan minulla on luvun alla Peter Franzénin esikoisteos Tumman veden päällä, josta mm. lumiomena on kertonut täällä.



maanantai 14. helmikuuta 2011






Ystävänpäivän värinen kuva vuosien takaa. Minä ja Siskot Kalajoen hiekkarannalla. Itä-Suomen tytöt ensimmäistä kertaa Länsi-rannikolla ihastelemassa merta...

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Ihana Valo



Mikä ihana valo onkaan viime päivät vallannut kaiken! Ihana valo voimaannutti vapaapäivinä. Ihana valo loisti rakastuneen hääparin ympärillä tarttuen aivan varmasti kaikkiin meihin mukana olleisiin. Ystäväni oli ikuistamassa nämä juhlat, ja täältä pääsette "kuokkimaan"... itse kuvasin normaalia vähemmän, kun tiesin että on saatavilla laadukkaita kuvia.

Ihana valo näyttäisi jatkavan pakkasen kanssa seuraavienkin päivien piristämistä! Ikiaikaisen idolini siivittämänä uuteen viikkoon....

perjantai 11. helmikuuta 2011

Valmistautumistunnelmia





Huomenna on suuri, odotettu juhlapäivä! Nukuin viime yönä ruhtinaalliset 10 tunnin yöunet, joten nyt olen täynnä tarmoa. Juhlavaatteet odottavat pukupusseissa eteisessä ja korut, kengät, sukkahousut, lahja jne ovat pakattuina kasseissa. Aamulla aikaisin menen meikattavaksi kosmetologiystävälle, joka avasi hiljakkoin ihastuttavan liikkeensä lähikaupunkiin. Sen jälkeen rullat päähän itselleni (luottokampaajani on vapaalla, mutta eiköhän sitä jotenkin saada kutrit ojennukseen...) ja Neiti Esikoiselle nutturaa varten. 

Morsiusneito hieman jännittää tehtäväänsä. Reppana sai välitunnilla oksasta naarmun poskeensa, ja siitä tuli harmia. Lohduttelin, että kyllä se saadaan peitettyä! Hra Kuopus siskonsa rinnalla sulhaspoikana, uusi paita ja kravatti sovitettiin vielä tänään. Niin komeansuloinen poikaseni! Puhumattakaan miehestäni, joka sovitteli uutta paitaansa ja kravattiaan tumman pukunsa kanssa. 

Ennen puolta päivää suuntaamme Turkuun... ja iltapäivällä juhlat alkavat. Kaunista pakkaspäivää on ennustettu, tietänee hyvää liitolle... ainakin mitä oman hääpäivämme säästä voi päätellä :)!! Juhlatunnelmista ehkä sitten kuvamaistiaisia myöhemmin täälläkin...

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Meidän värit...














Meillä on mieheni kanssa sangen yhteneväinen värimaku, ainakin mitä sisustukseen tulee. Emme ole juuri koskaan näistä asioista kinastelleet. Samoja värejä erisävyisenä olohuoneen, portaikon, lastenhuoneen ja makuuhuoneemme lattian, Porinmatin ja yläkerran kylppärin kaakeleiden lisäksi löytyy mm. keittiöstä, jossa kaapistojen rungot kirsikansävyiset, sekä yläkerran käytävän ja makuuhuoneemme tapeteista. Yksi huone meillä poikkeaa linjasta; tämä työ-/tietokone-/askartelu- ja rumpuhuone on "kylmä" huone. Seinät vaaleansiniharmaat, kaapistot vanhaa virheää. Ja on tämä oikeastikin kylmä, kuten kaikki alakerran huoneet toistaiseksi (jossain vaiheessa edessä alapohjan uudelleen eristäminen).

Lämpimistä väreistä aatokset kevääseen, ja yrtteihin; -T arpoo Vihreän talon väki- blogissaan.... käykääpäs kurkkaamassa!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Talven touhuja

Täydensin eilen lintujen ruokinta-astiat. Kuinkahan monta kiloa onkaan jo siemeniä tänä talvena kulunut? Tätä miettiessäni tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että tämä talvi on aika pitkä kun lumi ja pakkanen saapuivat jo pitkälti ennen joulua. Mutta ei se minua haittaa, ajatus oli vain ohimenevä. Tänä talvena olen jotenkin pitänyt talvesta entistä enemmän. Seuraavaksi lähdimmekin lasten kanssa pulkkamäkeen! 

















Olimme ainoat laskijat kunnan hyvässä mäessä, joten saatiin mennä miten päin vaan :)! Yksi perinteinen ahkiomallinen pulkka ja kaksi pyöröliukuria yhdistettiin pulkan narulla milloin minkäkinlaiseksi yhdistelmäajoneuvoksi. Naurua riitti, minä putosin joka kerta kyydistä, ja sekös oli lapsista hauskaa! Nauroimme   katketaksemme. Puolitoistatuntia vierähti nopeasti ja kerrankin kotiinlähtö ei aiheuttanut meteliä eli ajoitus täydellinen. Isälle lähetettiin kännykällä kuva mäestä iltavuoroon. (Kännykkäkameran toimivuutta testailin enemmänkin, kaikki kuvat sillä otettuja.)

Mäenlaskun jälkeen illalla lapset menivät reilusti ennen minua saunaan lumiämpäreiden ja jääpuikkojen kanssa. Rakas ystäväni kertoi, että heidän lapsensa viihtyvät hyvin saunassa tällä keinolla, ja niinpä otin kokeiluun. Hyvin toimii, kiitos vinkistä J! Kas kun ei ole aiemmin tullut mieleeni!









Tänään hiihtelin Hra Kuopuksen kanssa neljän kilometrin lenkin pururadalla. Hänestä saan vielä hyvä kirittäjän kuntoiluharrastukseeni. Sää oli hurmaava, aurinkoinen pikkupakkanen. Päivän pidentymisen huomaa jo hyvin. Lähdimme ladulle vasta vähän vaille neljä ja näimme auringonkin :). Kokonaisuudessaan mukava viikonloppu, jonka voimin on hyvä aloittaa työviikko... joka on vain kolmepäiväinen! Pidän pari viikkoa sitten tehdystä perjantaista säästyneen vapaan tulevana torstaina. Alkava viikko onkin sitten häihin valmistautumista tavalla ja toisella. On niin ihanaa, kun on pitkästä aikaa juhlat tulossa. Kaiken tekee tavallista ihanammaksi, kun kyseessä on tärkeän, läheisen ihmisen ja hänen rakkaansa juhlat! Häähumu on tarttunut minuun kunnolla, hömpötän korujen yms kanssa täysillä!

Kaunista alkavaa viikkoa kaikille!!


lauantai 5. helmikuuta 2011

Juuri tässä näin...



Kuuntelen harvoin Youtubesta musiikkia, tänä iltana poikkesin tavoistani :). Jippua, Samuli Putroa, Johanna Kurkelaa ja tietenkin Juha Tapiota. Tässä vähemmän radiossa soinut, mutta sisällöltään varsin merkityksellinen biisi...

perjantai 4. helmikuuta 2011

Tämän Äidin tässä viikossa:















- lasten harrastuksia... ei vielä liikaa, muttei yhtään enempääkään
- kaksi hiihtolenkkiä
- lisää hankintoja viikon päässä oleviin häihin (saumasukat, kynsilakkaa, korva-ja rannekorut, kravatti Kuopukselle...) + häälahjajuttuja... ja ihan muuten vaan uusi kassi, kun halavalla sain!
- lisääntyvää juhlahumua, onnea, iloa ja myötäelämistä <3
- uninen rakkaudentunnustus aamuseitsemältä jostain viereisen peiton alta <3
- leppoisa työviikko, onnistumisen ja osaamisen tunteita, sain tehtyä kaikki suunnitellut työt ennen vapaita
- kampaamoreissu, tuolissa sekä minä etttä Kuopus, hän toista kertaa ammattilaisen käsittelyssä (kasvattaa rokkitukkaa, mutta korviin tunkevat hiukset ärsyttävät, ja tokihan sulhaspojan täytyy olla siisti mies ;) )
- uusi tulppaanikimppu, tosin entisetkin vielä kohtalaisen terhakoita (vaikka unohtivat lisätä vettä kun olin polttareissa)
- vaatekutsut kotosalla, mukavia ihmisiä koolla, naurua, hälinää, iso kulhollinen hedelmäsalaattia kera kermavaahdon, tuliaispussissa takkaruusuja
- ajoissa, jo keskiviikkona tehty viikkosiivous, miten fiksu veto!!!
- puhkeamaisillaan oleva amaryllis :) (hämäläinen tapaus tämä viimeinen kukka!)
- onnistumisen tunteita yhdistysharrastukseen liittyen

Hyvää viikonloppua kaikille!