maanantai 24. toukokuuta 2010

Rannalta sateeseen

















Avasimme lasten kanssa rantakauden viime torstaina, neiti heitti talviturkin kokonaan ja herrakin melkein. Kotiloita ja näkinkenkiä tutkailtiin. Oli leppoisaa, itse istuin rannalla tuoreen Kodin kuvalehden kanssa ja söin pähkinöitä. Lauantaina saapui sade, juuri kun omenankukat alkoivat aueta. Kuka niitä nyt pölyttää... voi kurjuus! Lapset kyllä nauttivat sateesta, ja tokihan se hyvää teki siitepölyn kuorruttamalle pihamaallekin. Nurmikon ehdin juuri perjantai-iltana leikata, muuten pihalla työt odottavat. Nytkin on pimeää, sateista ja tuulista, synkkää suorastaan. Juuri kylvetty pelto melkein lainehtii ja riippumatto unohtui helteen jälkeen ulos.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Hajuaisti kovilla










Mutta ei suinkaan noiden kuvissa esiintyvien ihanuuksien takia!!! Kuvat ikään kuin kompensoivat tätä aromirikasta ilmastoa, joka meillä on vallinnut kaksi viimeistä vuorokautta. Asumme aivan pellon laidalla, ja tänä vuonna oli taas vuorossa sianlannan levitys. Että se haisee pahalle!!!! Onneksi tänään käänsivät lannan maahan ja taisipa jo kylvökonekin käydä, joten voiton puolella ollaan. Yöt olleet melkoisen tukalia, kun ei hajun takia ole voinut tuulettaa. Vaatteisiin tarttuu haju hetkessä, iho ja hiukset löyhkäävät myös. Hajua uhmaten avasin kuitenkin riippumattokauden eilen. Kuka arvaa lempivärini?? :)

Violettiin sireenin, jonka lajiketta en muista, näyttää vihdoinkin tulevan kukkia reilusti. Sitä on hoitoleikattu melko rajusti, koska raukka eli pitkään ison tammen varjossa. Nyt tammen kaadosta on jo viisi vuotta, joten sireeni on voimaantunut. Voi miten olenkaan siitä onnellinen!

Ihmeesti tuo puutarha heräilee, vaikka huonommalla hoidolla ovatkin kasviparat olleet pari viimeistä vuotta. Remontin aikana tuntui puutarhatouhut toisarvoisilta, mutta hiljaa hyvä tulee tässäkin asiassa.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Vapailua











Kävimme helatorstaina Korkeasaaressa. Viime kerrasta olikin vajaa neljä vuotta, neiti Esikoinen muistaa jotakin siitä. Hra Kuopus oli tuolloin juuri oppinut kävelemään, joten hänellä ei mitään käsitystä reissusta ole. Oli hyvä ilma, vaikkakin aikamoinen tuuli kävi mereltä. Eläimiä oli aika paljon näkyvillä, lämpötila taisi olla niillekin sopiva. Pientä ahdistusta kyllä huomasin tuntevani isojen kissapetojen levottomasta kävelystä ympäri aitaustaan... siis en pelkoahdistusta, vaan harmia siitä, että siellä ovat suljettuina...

Suurin mielenkiinnon kohde lapsilla tuntuivat olevan paviaanit ja Amazonia-talo. Käärmeitä, sammakoita ja liskoja ihmeteltiin. Tarantellojakin olisi pitänyt hran mielestä olla, mutta ainahan niitä voi toivoa joulupukilta lahjaksi! Näin siis suunnitteli nuori mies ihan vakavissaan!!!

Muuten neljän päivän vapailla helle helli, toisin sanoen kesä yllätti. Piharakennuksen päädyssä ovat vielä pulkat, potkuri, lintulauta ja iso joulutonttu odottamassa varastoon pääsyä. Sieltähän piti ensin nostaa pihakalusto kunnostettavaksi ennen käyttöön ottoa, ja sitten vasta siirtää talvikamat varastoon! Miten tässä näin kävi?? Pihatöistä eniten aikaa vie tällä hetkellä polttopuiden siirtely paikasta toiseen. Haaveilen kukkapenkkien totaalisesta kunnostamisesta, enkä osaa päättää laitetaanko kasvimaata vai ei... jos vaan hernettä ja sipulia... ja vähän salaattia&retiisiä... ihan vähän kukkia tietysti toiseen reunaan... nooh, kaikki aikanaan.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Meidän kotona, osa 1










Kuten tavallista, mielessäni on jälleen sen sata aihetta joista kirjoittaa... tällä kertaa päädyin pihasaunaamme. Talomme on rakennettu 1954 ja talousrakennus, jossa saunakin sijaitsee, 1956. Sauna on kutakuinkin alkuperäisessä kunnossa, mitä nyt jämämaaleja edelliset asukkaat ovat käyttäneet muurin ja ikkunanpielien maalaukseen. Värimaailma onkin mielenkiintoinen; sitruunakeltaista, kahta eri sinisen sävyä ja ruskeaa. Saunan lattia on jossain vaiheessa maalattu punaiseksi. Sormipaneelit ovat kauniit, ajan patinoimat. Kiuas on uusittu joskus matkan varrella. Sauna on ihana, vaikka pientä ehostamista kaipaisikin. Lattia on haljennut, pitäisi valaa myös kaatojen takia uusiksi. Löylyt ovat kuitenkin leppeät ja vettä saadaan pihakaivosta mielin määrin. Siitä ei ole kuulemma koskaan, kuivinakaan kesinä vesi loppunut. Saunomme pihasaunassa vapusta syys-lokakuulle. Joulusauna lämpiää myös, mikäli emme ole muualla joulunvietossa. Muuten talvikuukaudet löylytellään sisällä sähkösaunassa, vaikkei se vedäkään vertoja pihasaunalle.

Talomme on remontoitu 1980-luvun alussa niin totaalisesti, että alkuperäisiä pintoja ei ole näkyvissä asuintiloissa. Päädyimme talonomistajiksi melkoisen nopealla aikataululla, emme ehtineet etsiä ja kierrellä kuukausi-, saati sitten vuositolkulla. Emmekä liioin olleet etsineet tai miettineet, että haluamme juuri rintamamiestalon. Emme olleet sitäkään ajatelleet, että miten alkuperäisessä kunnossa olevan haluaisimme, jos vanhan ostaisimme. Tämä vain osui kohdalle! Kun kävimme seitsemän vuotta sitten vapun aikoihin tätä katsomassa, olimme myytyjä. Yksi suurimpia ihastuksen kohteita oli juurikin tuo pihasauna. Tietynlainen mummolatunnelma lumosi ainakin minut, koska isäni kotona olin pihasaunan löylyistä nauttinut varsinkin lapsena.

Sisustuksemme itse talossa on vaihtelevaista, vanhaa ja uutta sekaisin, mikä ei sinällään ole huono asia. Saunalla voin halutessani luoda tunnelmaa pelkästään vanhoilla tavaroilla, koska siellä siihen on vielä oikeat puitteet. Nämä kuvat ovat pukuhuoneesta. (jaiks, kylläpäs tuo valkoinen jatkojohto hyppäsikin silmiini tuossa jääkaappikuvassa!!! mutta toki saunajuomat täytyy saada kylminä pysymään ;) )

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Sisällä; tautisia tyyppejä osa 2










Neidin huovuttama söpöläinen kaulakoru, aivan miun värinen!!



Hra Kuopuksen lahja, tiskirätti :)


Vierihoidossa



Gogot ovat juuri nyt must juttu!!!



Jos viikko sitten otsikoin Pihalla, niin nyt Sisällä. Perjantaina kävin kyllä aamusta aikaisin kampaajalla ja illalla pääsin räkäisenä hra Kuopuksen kanssa ensimmäisen muskarivuoden kevätjuhlaan. Nti Esikoinen on tarvinnut välitöntä läsnäoloa suurimman osan valveillaoloajastaan. Isäntä on ollut töissä, ja hra Kuopukselle on pitänyt viritellä oheistoimintaa. Onneksi appivanhemmat pääsivät neidin seuraksi tuon kevätjuhlan ajaksi, ja veivät herraa Kalamarkkinoille eilen. Ihmeen hyvin nuori mies on kyllä tilanteen ottanut...

Vesirokko on kamalampaa kuin mitä muistin omasta lapsuudestani. Ikäväksi sen toki muistin, mutta aikamoista elämää on kaksi viimeistä vuorokautta eletty... Tytär on vielä perinyt (kuulemma) äitinsä tyylin sairastaa eli täysillä valitetaan ja koko ajan... (Yhtään vähättelemättä pienen vaivoja!! ) Ensimmäisessä kuvassa eletään perjantain aikaisia hetkiä, jolloin ei mitään kutinoita eikä poltteita vielä ollut.

Äitienpäivän aamun kunniaksi heräsin siihen, että hra Kuopus etsi kadonneita Gogojaan; "Äitiiii, missä ne on, kun tässä pussissa ei oo ku kolme ja niitä on yheksän!!! Ne oli siellä äsken ja nyt ne ei oo siinä enää ja mää vaan katoin toiseen suuntaan ja ne hävis!!!! " Huhhei, löytyiväthän ne heti kohta ja pääsivät kahvinkeittoon :).

torstai 6. toukokuuta 2010

Tautisia tyyppejä


Vesirokkoa on odotettu tulevaksi, joskus hakemalla haettukin ja nyt se on meillä. Päiväkodissa on menossa kunnon rakkula-aalto. Hra Kuopus sairasti sen kaksi viikkoa sitten aika vähillä näppylöillä, melkein varkain. Nti Esikoiselle putkahtivat aamusella. Onneksi appiukko on toipilaana polvioperaation jäljiltä, saimme tytön hänen luokseen hoitoon.

Lisäksi hra Kuopuksen ääni on käheänä, eilen oli päiväkodissa valittanut kurkkuaan ja nyt illan nokka oli tukkoinen. Kurkkukipu kiusaa itseäni, juuri kun suunnittelin yhtä sun toista viikonloppuna tekeväni. Illan aikana jo muutaman kerran huomasin haikeana ulos aurinkoiseen maisemaan katselevani; haravoimaan!!! Nyt pitäisi vaan älytä levätä huominen, ettei tämä äityisi pahemmaksi. Teetä ja sympatiaa siis... voihan petolliset kevätsäät ja kevyet varustukset!

lauantai 1. toukokuuta 2010

Pihalla










Kasvun ihme ja vauhti yllättää joka kevät! Silmuja marjapensaissa ja sireenissä, idänsinililjan nuppuja ja keltapäivänliljan versoja. Ihanaa!!!



Peksi-herra satutti viikko sitten toisen takajalkansa johonkin pihalla niin, että sai kolme ommelta ja suosituksen välttää ulkoilua... ei sitä marinaa ovella kuunneltu kuin yksi ilta/yö. Niin nauttivat karvanaamat keväästä! (ja haava on parantunut hyvin!)




Puukasa odottaa pinoamista ja taustalla olevat kuivat puut siirtoa liiteriin. Talkoot taitaisivat olla kova sana. Kesken kuvaustouhujeni huomasin, että leikkimökin kevätsiivo alkoi tänä vuonna ilman minua. Pikkuemäntä hallitsee jo nämä hommat! :)